Kesäkuun loppupäivinä Hollannissa
(tämä teksti jäi erehdyksessä välistä ja kuuluisi olla ennen Amsterdamia. En vain oikein osaa tätä Bloggeria käyttää, joten en saa sitä siirretyksi oikeaan paikkaan. Joku viisas saa kertoa, miten se tehdään!)
Majoituimme sattumanvaraisesti valittuun pohjoishollantilaiseen kalastajakylään, joka jälleen kerran osoittautui oikein upeaksi kohteeksi. Matkalla pysähdyimme helteen paahtamassa Antwerpenissä katselemassa maisemia ja välttelemässä parkkisakkoja. Mitä tarkoittaa parkkisakkojen välttely? Viime kesänähän meitä rokotettiin täysin asiattomasti Pariisissa pysäköityämme vaivaiset neljä tuntia Champs-Elyseesillä taksipaikalla. Sakkolappu on, kuten meillä käyneet tietävät, edelleen jääkaappimme ovessa, maksamattomana toki. Tällä reissulla olemme ottaneet asioiksemme vältellä sakkojen saamista mitä erilaisemmissa paikoissa. Olemme kokeilleet kadunvarsia, varattuja paikkoja, lastausalueita, maksullisia paikkoja ilman maksulippua ja lähes kaikkea muuta paitsi invapaikkoja.
Sas Van Gent oli siis majoituskohteemme. Sen löysimme hyväksi havaitulla sormi kartalle- menetelmällä. Ajoimme perille onnen huumassa: kylä oli kaunis ja lisäksi sääkin erittäin suotuisa suunnittelemallemme terassi-illalle. Hotellin löytäminen oli erittäin helppoa toisin kuin booking.comissa oli annettu ymmärtää. Joku varoitteli samoilla sivuilla myös ”massiivisesta tienkorjaustyöstä täsmälleen hotellin edessä”. Me näimme vain kasan katukiviä, jotka oli pinottu liikenteenjakajan päälle pienen matkan päässä hotellista. Ehkäpä massiivinen työ oli saatu muutamassa päivässä todella hyvälle mallille tai sitten meillä oli vain hieman erilainen näkemys massiivisesta kuin kirjoittajalla. Bookingista olemme saaneet pääosin varsin käyttökelpoista informaatiota hotelleista, joten voin lämmöllä suositella kyseistä, maksutonta palvelua kaikille omatoimimatkaajille. Kaiken muun hyvän lisäksi se on helppokäyttöinen ja suomenkielinen. Tämä ei ollut sponsoroitu mainos. Jälleen saimme ilmeistä etua bookingin käytöstä, sillä vaikka olimme varanneet halvimman kahden hengen huoneen, meidät majoitettiin huoneistoon, jonka vuorokausihinta olisi listan mukaan ollut lähes 50€ kalliimpi kuin varaamamme huoneen.
Hotellissa oli uima-allas, joka tuli todella tarpeeseen hikoiltuamme 34 asteen helteessä. Lähdimme heti testaamaan allasta ja saimme pulikoida aivan omassa rauhassamme. Myös sauna olisi löytynyt, mutta ulkona oli kyllä ihan tarpeeksi kuuma. Virkistävän pulahduksen jälkeen oli suunnittelemamme baarikierroksen aika. Kerrankin meillä oli hotelli, joka sijaitsi aivan keskustassa, joten kummankaan ei tarvinnut ajaa minnekään. Niinpä lähdimmekin tutustumaan kylän baaritarjontaan, joka olikin varsin kattava. Ensimmäinen kohde tosin ei tarjonnut miellyttäviä yllätyksiä. Ulospäin houkuttelevan näköinen rantapubi kalastajateemalla oli miehitetty kourallisella paikallisia, jokainen sanoi meille jotain astuessamme sisään. Koska se kuulosti suunnilleen samata kuin ”hai” sanoimme niin. Kai meitä tervehdittiin kohteliaasti. Sen jälkeen kuitenkin kaikki jäivät tuijottamaan meitä kuin olisimme kirkkaan vihreitä. Tilasimme oluet. Tuijotus jatkui. Mitään ei tapahtunut. Yritin saksaksi, lopulta baarimikko alkoi valuttaa hanasta kaljaa pikkuriikkisiin laseihin. Olisi kai pitänyt tajuta tilata kunnon kolpakot, tai ehkä hän ajatteli että lähtevätpä typerät turistit nopeammin, kun saavat vain sormustimelliset. Joimmekin oluemme varsin nopeasti koko baarin hiljettyä tyystin meitä tuijottamaan, eivätkä kenenkään ilmeet olleet enää tulkittavissa ystävällisiksi.
Seuraava paikka olikin huomattavasti mukavampi. Täpötäysi kanavanrantaterassi kutsui musiikilla, auringonpaisteella ja valtavilla tuopeillaan meitä. Varovaisina edellisen kokemuksen jäljiltä asettauduimme sivupöytään ja iloinen tarjoilija tervehti meitä reippaalla englannilla. Helpottuneina tilasimme two large beers ja saimme ennen aikaakaan eteemme kahdeksan desin kannut vaahtoavaa kultakaljaa. Muutamat juotuamme totesimme, että ympärillä olevissa pöydissä on houkuttelevan näköisiä ruoka-annoksia ja tilasimme pihvit. Nekin tulivat pikavauhtia ja olivat huippuhyvät. Baarikierroksemme tyrehtyikin tämän terassin viihtyisyyteen siinä pelossa, että saisimme jonnekin muualle siirtyessämme ensimmäisen paikan kohtelua. Niinpä tilasimme lisää olutta auringon paahtaessa kasvojamme. Musiikki oli, kuten joka paikassa muuallakin, lähes pelkkää vastikään edesmennyttä popin kuningasta. Kun aurinko alkoi laskea ja olut nousta päähän, päätimme siirtyä vielä oman hotellin terassille yksille ja sitten nukkumaan. Sovimme käyvämme vuoron perään sisällä vessassa ja maksavamme joko tarjoilijalle tai sisällä riippuen siitä, tulisiko tarjoilija käymään pöydässä sillä aikaa, kun jompi kumpi on vessassa. Akin ollessa vessassa tarjoilija tulikin pöytään ja pyysin laskun. Hän tuli hetken päästä, maksoin sen enempää loppusummaa tarkastamatta ja laitoin kortin kuitin kera laukkuuni. Vasta hotellissa ennen nukkumaanmenoa päätin tarkistaa, paljonko lasku oli ollut. Seitsemän euroa. Yhden olutkierroksen verran.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti