tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kolmen aamiaisen ja yhden lounaan päivä sekä varsin edullinen laivamatka

Heinäkuun alkupäivät, 2009

Malmöstä lähdimme ajelemaan halki naapurimaan kauniiden maisemien aamutuimaan. Hotellin aamiainen oli ravinnut meidät ähkyyn saakka ja mielessä mietitytti, miten ikinä saamme itsemme taas kuriin tästä mässäilystä pois. Ruotsin maaseutu tarjosi auringonpaistetta ja ajoittaisia sadekuuroja, tosin mitään sellaista rankkasadetta emme päässeet näkemään, joka oli samaan aikaan Vättern-järven itäpuolta ajaessamme romahduttanut tavaratalon katon järven länsirannalla! Vasta illalla saimme lukea tästä uutisista ja olimme varsin tyytyväisiä, ettemme olleet valinneet toista reittiä.

Matkan varrella ei paljon pysähdelty, sillä etapiksi olimme valinneet lähes kuudensadan kilometrin ajon. Vain Vida Vättern-nimisessä ravintolassa söimme pikaisen lounaan kauniita järvinäköaloja ihastellen. Perinteiset ruotsalaiset lihapullat ja perunamuusi sekä mahtava salaattipöytä saattelivat meitä hiljalleen kohti kotimaista ruokakulttuuria. Kun sitten pääsimme Norrköpingiin, kello oli vasta neljä iltapäivällä ja päätimme käväistä Kolmårdenissa moikkaamassa eläimiä. Sinne oli kuitenkin kammottava jono, päätä huimaavat sisäänpääsymaksut ja lisäksi helle oli kivunnut niin mahtaviin lukemiin, että päätimme kuitenkin jättää eläintarhakeikan väliin tällä kertaa.

Etapin päätös oli Nyköpingin pienessä kaupungissa, missä hotellimme sijaitsi kerrankin aivan keskustassa. Hotelli oli vanha ja sitä remontoitiin parhaillaan, joten saimme huoneen, joka oli muutoin viimeisen päälle uusittu, mutta kylpyhuone oli suoraan 1980-luvun alusta. Kaikkine homeineen. Hotellissa oli kuitenkin yksi varsin viehättävä erityispiirre, mikä kompensoi keskeneräisyyttä: ympärivuorokautinen aamiaisbuffet! Heti kirjauduttuamme sisään kävimme tarkastamassa tarjonnan ja kyllä vain, aamiaishuoneessa oli isot jääkaapit, joista sai ottaa kaikkea haluamaansa, leipätarvikkeet, jogurtit, mehut, kananmunat ja myslit olivat koko ajan käytettävissä ja kahvia sai espressokoneesta niin paljon kuin kofeiinintarpeen tyydyttämiseen tarvitsi!

Päivän toisen aamiaisen jälkeen lähdimme piristyneinä katsomaan kaupunkia. Pieni kävelykatu lähti hotellimme vierestä ja päätimme shoppailla viimeisiä lomarahojamme. Suurin osa kaupoista oli kuitenkin ehditty sulkea jo kuudelta eli vaivaiset puoli tuntia aiemmin. Åhlensilta löysimme kuitenkin molemmille vaatteita sekä minulle ruotsinkielistä kesälukemista. Kävelimme myös kauniin, kaupunkia halkovan joen rantaan ja näimme kurkia kalastamassa, ne näyttivät veikeiltä seistessään aivan hievahtamatta vahtaamassa saalistaan. Lokit kuitenkin tekivät parhaansa häiritäkseen niitä ja reviiristä käytiin kovaa tappelua. Joessa oli ilmeisesti istutettuja lohia, sillä siihen oli rakennettu lohiportaatkin. Kyllä harmitti, ettei virveli ollut matkatavaroissa! Päivällistä emme kuitenkaan tarvinneet, vaan haimme illalla keittiöstä vielä yhden aamupalan, jota oli kivaa natustella huoneessa leffaa katsellessamme.

Seuraavana päivänä -nautittuamme jälleen yhden aamiaisen- lähdimme vielä Nyköpingin kävelykadulle ostoksia tekemään, sillä tämän päivän ainoana etappina oli Tukholma alle kahdensadan kilometrin päässä, ja illalla laivamatka kohti Suomea. Aikaa siis riitti hienosti vielä aamushoppailukierrokselle. Lämpötila kohosi uhkaavasti kohti kolmeakymmentä viittä astetta ja uudet kesävaatteet olivat kipeästi tarpeen kaikkien vanhojen maatessa hikisinä likaisten vaatteiden laukussa kun taas matkalle varatut kylmän sään vaatteet olivat käyttämättöminä puhtaiden laukussa. Käytännöllisen, lyhyen ostoskadun varrella oli kaikki kivat kaupat joista saimmekin täydennettyä sekä puvustoamme että tuliaiskassin sisältöä. Löysimme myös kultasepänliikkeestä hienon kummilahjan pian kastettavalle kummitytöllemme. Ruokakaupasta oli saatava vielä herkkujäätelöt kuumuutta lievittämään.

Useita kruunuja köyhempinä jatkoimme vihdoin puolen päivän paikkeilla matkaa kohti Tukholmaa. Teimme pienen kaupunkikierroksen ennen laivaterminaaliin menoa, sillä laivassa työskentelevä veljeni soitti ja ilmoitti vasta heränneensä. Sovimme treffit terminaaliin, jotta saisimme häneltä matkalippumme, jotka hän oli järjestänyt. Vasta lippuluukulla autopaikkaa varatessamme meille selvisi, että olimme saaneet 250 euron matkan ainoastaan autopaikan hinnalla eli maksoimme kahden hengen matkasta Tukholmasta Helsinkiin, A-luokan hytissä, auto mukanamme, parhaaseen sesonkiaikaan kokonaiset 72 euroa! Se sitten hieman tasoittikin aamun shoppailun aiheuttamaa lovea budjetissamme.

Koska laivan lähtöön oli vielä monta tuntia aikaa, päätimme käydä vielä Tukholman keskustassa minun lempikaupassani sekä syömässä jotain välipalaa. Läskimopo vei meidät Sveavägenille ja navigaattorin ystävällinen virolaistäti ohjasi meidän parkkihalliin Hötorgetin alle. Kipaisimme vaatekaupassa köyhtymässä jälleen hieman lisää ja haukkasimme pikaisesti hampurilaiset ihanassa Burger Kingissä, jonka osasyyksi voi laittaa kammottavan määrän lomaläskiä, mitä kannamme mukanamme varmasti jouluun saakka. Autoon palattuamme kello olikin niin paljon, että meidän oli syytä suoriutua laivalle lähtöselvitykseen puolessa tunnissa. Sen piti olla helppo nakki. Piti. Tukholman oli kuitenkin vallannut joku kammottava koko keskustan kattava tietyö sekä paras ruuhka-aika, joten meillä vierähti kahden korttelin matkaan yli 20 minuuttia. Paniikki iski siinä vaiheessa, kun navin mukaan matkaa oli jäljellä kuutisen kilometriä ja lähtöselvityksessä olisi pitänyt olla kymmenen minuutin sisällä.

Minä sain itselleni luonteenomaisen itkupaniikkiraivarin kun taas taksikuskinakin takuulla menestyvä Aki kaahasi pientareita, ohitti oikealta ja ajoi pitkän rampin alas töötti pohjassa ja hätävilkut päällä saaden kaikki väistämään meitä. Asetuin istuimellani etukumaraan ja näytin varmasti ihan näyttelemättäkin tuskaiselta, jotta autoon kurkkivat ihmiset luulisivat meidän kaahaavan sairaalaan vähintään synnyttämään. Edes jälkikäteen ei hävetä yhtään, nimittäin vastoin kaikkia todennäköisyyslaskelmia me ehdimme! Olimme viimeinen auto lähtöselvityksessä ja puomi meni takanamme kiinni, mutta me pääsimme kuin pääsimmekin sisälle. Auton ajamista laivaan jouduimme odottamaan vielä tovin, mutta se ei haitannut lainkaan, olimmehan sisään pääsevien puolella, laiva ei liikkuisi ilman meitä.

Helpottuneina päivän paniikin muuttumisesta autuaaksi auringonpalvonnaksi laivan kannella tilasimme kuohuvaa ja skoolasimme onnistuneelle matkalle parhaassa mahdollisessa seurassa.

Ei kommentteja: