Keskiviikko 24.kesäkuuta - Perjantai 26. kesäkuuta 2009
Saavuimme puuduttavan ajon jälkeen keskelle parasta ruuhka-aikaa Pariisin keskustaan. Emme edelleenkään ole sitä mieltä, että sinne olisi erityisen hankalaa ajaa omalla autolla. Toki ruuhkat ovat kovemmat kuin mitä Helsingissä on tottunut näkemään, mutta jos asennoituu jonotteluun, ei hermo mene kovin pahasti. Kunhan on vesipullo, ilmastointi ja hyvää musiikkia tarjolla, ei ala ahdistaa. Navigaattori hoitaa reitin etsimisen ja itse vi keskittyä maisemista nauttimiseen. Meidän oli tarkoitus käydä ensin hotellilla kirjautumassa sisään, mutta huomasimme vasta ajaessamme keskustaan, että olimme unohtaneet ohjelmoida hotellin osoitteen navin muistiin. Se tarkoitti pientä ylimääräistä sightseeing-kierrosta, mutta kukapa ei Pariisista nauttisi yhden ylimääräisenkin kerran. Hotellimme sijaitsi 20km Pariisista etelään, juuri sen samaisen moottoritien varrella, mitä olimme juuri ajaneet, Evry-nimisellä kampusalueella.
Käytyämme hieman ajelemassa menimme sitten hotellille. Olimme tehneet ehkä koko reissun parhaan löydön booking.comista, pienen yksiön aivan uudessa huoneistohotellissa, hinta yöltä varsin kohtuullinen, huoneiston kunto priima ja varustelutaso ainakin neljän tähden arvoista. Koska meillä nyt oli keittiö jääkaappeineen kaikkineen, päätimme ensi töiksemme käydä lähimmässä supermarketissa ostamassa juustoja ja viiniä sekä muuta hyvää. Ranskassa supermarket- sana saa aivan uuden merkityksen. Noin kolmen perusprisman kokoinen jättikolossi, josta saa todellakin aivan kaiken mitä kuvitella saattaa, valikoimaa niin runsaasti että itku meinaa päästä kun täytyy jotain valita kaikesta ihanasta tarjolla olevasta ja hinnat varsin kohtuulliset. Suunnittelimme jo jäävämme pikku yksiöömme kokonaan asumaan, etenkin kun anopilta oli aamulla tullut tekstiviesti, jossa hän ilmoitti, että he aikovat pitää koiramme.
Illan vietimme Pariisissa ihastellen maisemia, kävellen kauniita Seinen rantoja ja ottaen jälleen satoja valokuvia. Aina pitää olla joku pikkuongelma, tällä kertaa se oli minun musta mekkoni, jonka olin varta vasten hankkinut Pariisissa käytettäväksi. Se kun on helmaltaan niin leveä, että tuulenpuuskassa se nousee täysin pyöreäksi kelloksi ympärilleni paljastaen huomattavasti enemmän kuin suunnittelin näyttäväni. Tätä ei sovittaessa tajunnut, kun sovituskopeissa harvemmin tuulee. Höh, en antanut sen kovasti häiritä, ehkä kanssamatkustajaa häiritsi enemmän. Löysimme sivukujalta Notre Damen takaa viehättävän viinituvan, jossa nautimme lasilliset. Omassa pikku asunnossamme joimme vielä tippasen lisäää punaviiniä ja maistelimme sen kanssa Tomme Blanchea, Roquefortia ja vuohenjuustoa patongin kera. C´est la vie!
Seuraavana aamuna nautimme aamiaisen omalla ranskalaisella parvekkeellamme kuunnellen kirkonkellojen jatkuvaa pauhaamista. Meille ei oikein auennut, miksi niitä soitettiin 45 minuutin välein vartti kerrallaan! Aamupalaksi olimme hankkineet kirsikoita, mansikoita, vaniljarahkaa, appelsiinimehua, croissantteja sekä niitä eilisiä juustoja. Lisäksi tietenkin paljon kahvia. Päivän suunnitelmiin kuului ykkösenä Louvreen tutustuminen. Akihan on siellä jo käynytkin ja mainostanut sen upeutta minulle niin kovaäänisesti, että pakkohan sinne oli mennä. Miten mennään Louvreen omalla autolla? Laitetaan osoite navigaattoriin ja ajetaan parkkihalliin Louvren alla. Helppoa kuin mikä. Jonotkaan eivät olleet lainkaan niin pahat kuin olin tullut pelotelluksi etukäteen.
Helposti liikuttuvana olin kyllä varsin otettu Louvren ihanuuksista. Ei ole ollenkaan sama katsella taideteoksia kuvista kuin nähdä ne hyvin valaistuina, luonnollisessa koossaan ja erottaa maalauksista satoja vuosia vanhat siveltimen jäljet. Tietenkin kävimme moikkaamassa klassikot Mona Lisan ja Milon Venuksen (meidän Milo tosin olisi varmaan vaan pissannut sen jalkoihin.) Erityisen paljon pidimme myös Napoleonin asuinsiivestä, joka oli todella vaikuttava mahtipontisine sisustuksineen ja taide-esineineen. Siellä sai kyllä kävellä melkoisessa jonomuodostelmassa toisin kuin muualla Louvressa. Kuuma oli kuin siellä kuuluisassa ryssän helvetissä, vai olikos siellä kylmä? No, ilmastointien lattialuukut olivat suosittuja seisomapaikkoja ja niiden päälle kerääntyi aina onnesta huokailevia ihmislaumoja. Vettäkin kului pullotolkulla kuin biitsillä olisi oltu.
Kävelimme puistossa, kävimme kulma-brasseriessa syömässä ja viinilasillisella (pullollisella!) ja teimme kaikkea kliseistä, mitä nyt turistit kuunaan Pariisissa. Emme vielä ole niin vanhoja tuttuja tämän kaunokaisen kanssa, että osaisimme pysyä poissa nähtävyyksistä. Aikaa jäi myös shoppailulle ja teimme pari hyvää löytöä, muun muassa vaatteita Akille sekä joitain tuliaisia. Tokihan me tavoillemme uskollisina etsimme myös Starbucksin, jonka jättilattet ja juustokakut saivat tehdä jokapäiväisen leipämme roolia. Jokainen tätä blogia lukenut osaa jo varmasti odottaa, että emme ole niin kovin hoikkia palatessamme reissusta. Toisaalta, miksi mennä lomalle kituuttamaan jollain salaatilla ja sitruunamehulla? Tätä varten on säästetty, tätä on odotettu ja hehkutettu, miksi siis ei pitäisi nauttia? Koko pitkä syksy ja talvi on laihduttamista varten.
Pariisin asunnossamme oli niin hyvä keittiövarustus, että sinne olisi voinut jäädä vaikka asumaan. Mieleen tuli useammankin kerran, että tällainen asunto riittäisi kahdelle aikuiselle ihan hienosti, esimerkiksi Helsingin keskustassa, tai vaikkapa Pariisissa. Kokkasimme keittiössämme tosin vain aamiaisia, mutta ne olivatkin sitten ihan omaa luokkaansa. Herkkumarketista haimme kaikenlaista ihanaa ja söimme pikku pöydän ääressä ranskalaisella parvekkeellamme (vai onko sen nimi täällä vain parveke?) katsellen katuvilinää. Vaikka leffojakin oli mukana, ei iltaisin jaksanut perinteisesti mitään muuta kuin katsella päivän valokuvat ja sitten äkkiä nukkumaan.
Kolmantena päivänä oli vuorossa virallinen shoppailukierros, mikä kuumuuden vuoksi kutistui melko tyngäksi. Sitä paitsi olimme aiempina päivinä ostelleet jo tuliaisia, viinejä ja itselle kaikkea kivaa, joten ei tässä nyt sitten ihmeempiä tarvittukaan. Kävimme kuvaamassa vielä maisemia, Moulin Rougekin tuli kuvattua -tosin vain ulkoa päin, sillä 120-vuotisjuhliaan viettävä revyy oli niin sikamaisen hintainen, että matkabudjetti olisi inissyt ja paukkunut jos sinne olisimme menneet. Joku rikkiviisas voisi tosin sanoa, että sen shoppailun ja juustokakun ahmimisen kun jättää vähemmälle, niin jää rahaa kulttuurielämyksiin. Niinpä. Kukin tyylillään.
Kaiken hyvän täytyy loppua, niin myös tämänkertaisen Pariisin-visiitin. Kaikille kiinnostuneille voimme antaa huoneistohotellimme yhteystiedot, sillä sitä voi todella lämpimästi suositella. Suunnittelimme matkaa eteenpäin Belgian kautta Hollantiin. Varasimme hyvältä vaikuttavan hotellin ja haikein mielin jätimme asuntomme seuraaville onnekkaille. Mutta tokihan tänne tullaan jälleen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti