Evianista ei olisi millään halunnut lähteä. Miksi emme etukäteen edes tajunneet ottaa selvää, millaiseen paikkaan olemme tulossa, jotta olisimme tajunneet varata huoneen saman tien viikoksi. Lähdettävä kuitenkin oli. Matka jatkui siis Bourgognen halki Dijoniin, ajaminen oli melkoista paahtamista, kuten tällä matkalla osa päivistä pakostakin on, jotta näemme mahdollisimman paljon ja pääsemme kotiinkin ennen kuin loma päättyy.
Matkalla joimme vain huoltoasemakahvia ja söimme vähän sitä ja tätä. Perille saavuimme illalla, juuri ennen kuin hotellin vastaanotto meni kiinni. Tällä kertaa majoituimme perheen ylläpitämään pikkuiseen hotelliin Dijonin ulkopuolella, korkealla kukkuloilla kuin Hollywoodissa ikään. Hotelli oli pienellä kadulla kauniiden talojen ympäröimänä ja nimeltään Karkintekijän Talo. Suloista! Tunnelma oli kuin menneeltä ajalta pysäytyskuvaksi jäänyt. Kuumuus teki myös osansa. Hotellia ei oltu juurikaan remontoitu, joten kaikkien ihanien hotellikokemusten jälkeen tämä ei ollut ihan niin ekstaattista kuin olimme etukäteen uskaltaneet toivoa. Kaunis ympäristö ja hotellin suloinen puutarha saivat kuitenkin mielen iloiseksi. Huone oli nuhjuinen, sängyt kaksi varsin lyhyttä kaiverretuilla puupäädyillä koristettua jousitettua lotjaa, jotka oli työnnetty yli metrin verran erilleen. Siveellisesti, tietenkin. Tämä vanha aviopari kyllä selviää yhden yön vähän kauempanakin toisistaan, mutta kun tiedustelimme vastaanotosta miksi saimme tilaamamme tuplasängyn sijasta twin-huoneen erillisine vuoteineen, ilmoitti vastaanottovirkailija leveästi hymyillen, että he eivät missään nimessä veloittaisi meiltä huoneesta lisähintaa! Jaha.
Koska emme olleet aivan voimissamme, päätimme että tämä kaupunki saa valitettavasti jäädä vieraaksi tällä reissulla. Etsimme lähimmän supermarketin, josta ostimme kasan herkkueväitä, muun muassa kuuden herkkuleivoksen laatikon. Söimme eväät sängyssä ja sen jälkeen uni voitti molemmat hetkessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti