Luksusvuorokausi merillä

Matkamme alkoi torstaina iltapäivällä, kun kaikki tavarat oli viimein saatu pakatuksi autoon. Loppujen lopuksi tavaraa ei ollut yhtään niin paljon, kuin etukäteen oli vaikuttanut. Autoon jäi vielä reilusti tilaakin. Kaksi suurta matkalaukkua täynnä vaatteita, matkaviihdettä lukemisen, pelien ja musiikin muodossa sekä eväskori, ensiapupakkaus ja läppärilaukku, niillä kai sitten pärjätään. Mottona lähtiessä oli ”mitä puuttuu, se ostetaan”.

Jouduimme ajamaan Akin työpaikan kautta, koska varanavigaattori oli lainassa työkaverilla ja sieltä se sitten piti hakea. Tämä teki matkaan noin kolmenkymmenen kilometrin ja 45 minuutin ruuhkassa ajon lisäyksen. Hermot tiukkuivat kivasti jo tässä vaiheessa. Onneksi navigaattori löytyi ja toimi ja pääsimme jatkamaan kohti Vuosaaren uutta satamaa. Tietenkään navi ei löytänyt sataman osoitetta ja matkasimme sinne perinteisempään tyyliin tienvarsiopasteita kytäten. Ajoissa kun lähtee, niin ajoissa saapuu perillekin, onneksi. Check-in oli tehty todella helpoksi, edes autosta ei tarvinnut nousta. Olimme vieläpä ensimmäisten joukossa. Ohjausauto saattoi meidät kannelle saakka, missä sitten kansipoika ohjaili vielä auton oikeaan lokeroon. Ei lainkaan hankalaa eikä pelottavaa niin kuin viime vuonna Turun-laivalla.

Muistimme ottaa autosta laivaan mukaan melkein kaiken, mitä laivassa tarvittaisiin. Vain medi-pakkauksen Aki joutui käydä hakemassa, siellä kun olivat kaikki lääkkeet mukaanlukien Akin päivittäin tarvittavat allergialääkkeet. Ensivaikutelma Finnlinesin Finnmaid-laivasta: uusi, siisti ja jykevä. Hyttimme oli seitsemännellä kannella, auto kahdeksannella, joten A-luokassa matkustamisesta huolimatta vitsailimme olevamme autokannen alla. Autokannet tosin oli sijoiteltu laivan takaosaan kun taas hytit olivat keulassa, joten autojen alla meidän ei oikeasti tarvinnut matkata. Hyttimme oli tilava, viihtyisä ja hyvin siivottu, varustettu isolla ikkunalla, josta saimme ihastella juhannuksen valoisaa iltaa ja yötä sekä upeaa merimaisemaa.

Onneksi olimme matkaa varatessamme olleet kaukaa viisaita ja ottaneet ateriapaketit molemmille. Niillä kun oli hintaa vain 60€ henkilöltä ja sillä sai peräti neljä ateriaa seisovassa pöydässä. Laivalta ostaessa ateriat olivatkin sitten jo huomattavasti hintavampia, emmekä varmasti olisi ottaneet niitä kaikkia erikseen. Päivälliselle saimme siirtyä heti laivan lähdettyä. Laivayhtiö mainostaa kovasti herkullisia aterioitaan ja täytyy kyllä sanoa, että täysin oikeutetusti! Ruoat ovat olleet todella laadukkaita, monipuolisia ja runsaita. Ei ole nälkä päässyt yllättämään ja pohdimmekin jo, miten loppumatkalla saamme pidetyiksi täällä venyttämämme vatsalaukut täysinä ja tyytyväisinä. Koko matkabudjetti taitaakin mennä syömiseen.

Laivalla ei ole juurikaan mitään viihdettä tarjolla, mutta lähtöiltana emme sellaista olisi kaivanneetkaan. Olimme molemmat todella väsyneitä edellisillan konserttijuhlinnan jäljiltä ja uni tulikin meille varsin epätavalliseen aikaan, iltayhdeksältä. Laivan kulku oli erittäin tasaista huolimatta jopa 25m/s puhaltavasta tuulesta ja yö meni nukkuessa sikeästi. Akin varalle nielaisemasta pahoinvointipilleristäkään tuskin oli muuta hyötyä kuin vielä tavallistakin syvempi horrostila ja kovempi kuorsaus.

Matka Helsingistä Travemundeen kestää 27 tuntia, joten koko juhannusaaton olemme viettäneet merellä. Neljän tunnin välein olemme saaneet nauttia upeista aterioista ja niiden väleissä olemme rentoutuneet katselemalla maisemia aurinkokannella tai hytissä sekä ottamalla päiväunia. Miten voikin olla, että vielä kymmenen tunnin yöunien jälkeen päivänokoset maistuvat niin makeilta? Ehkä tässä on sitten toden totta oltu loman tarpeessa. Onneksi tuli mukaan myös pelejä ja lukemista, sillä kuten jo mainitsin, ei täällä ole tarjolla mitään kummempaa viihtystä. Yksi syntikan tahtiin laulava disco-dj löytyi baarin nurkasta, nuorille on muutama Playstation, mutta siihen se sitten jääkin. Tosin, emme me olisi päivätansseihin tai bingoon hingunneetkaan.

Mukava laivamatka sai arvoisensa päätöksen saapuessamme illansuussa Travemundeen. Maisemat olivat laskevan auringon valossa mitä mahtavimmat kauniine venesatamineen, upeine hiekkarantoineen ja purjelaivaa, lossia sekä kaunista pikkukylääkin oli nähtävillä. Niitä ihastellessa valtava laiva lipui laituriin kapeaa kanavaa pitkin tehden tiukkoja käännöksiä.

Ajomatka Hampuriin oli vain 80km ja sujui todella nopeasti 120km tuntivauhtia posotellen. Jälleen ollaan täällä kovaa ajamisen luvatussa maassa, tällä kertaa onneksi vielä paremmalla autolla kuin vuosi sitten. Silti ainakin ekana iltana hirvitti ajatuskin nopeimmalle kaistalle kiilaamisesta ja kaiken kaasun antamisesta moottoria huudatellen. Eksyimme vain ihan pikkuriikkisen ja saavuimme hotellille hieman kymmenen jälkeen juhannusaattoiltana. Hieman toisenlainen juhannus meillä tänä vuonna siis! Hotelli sijaitsee maahanmuuttajien kansoittamalla, aavistuksen levottoman mutta ihan siistin oloisella alueella. Hotelli on meriteemainen ja homoystävällinen, ravintolan baarista saattoikin bongata merikarhun näköisiä ystävyksiä iltaa istumasta. Eksoottista meille pikkukylän nurkkapatriooteille.

Koska hotelli oli ilmeisen tyhjillään (ja luultavasti myös, koska olimme varanneet huoneen booking.comin kautta) saimme sitten hotellin hienoimman huoneen huolimatta siitä, että olimme varanneet ihan tavallisen kahden hengen huoneen. Reseptionisti kai ajatteli, että bookingin kautta varanneet antavat sitä hotellille tuiki tärkeää palautetta netissä kaikille luettavaksi, mikä taas tuonee lisää asiakkaita. Ihan oikeassahan hän siinä oli. Hyvää yötä, vetäydymme suklaarasian ja Akin kanssa nyt peiton alle.