Miten pysäköidä Champs-Elyseesille?

Perjantai 4.7.2008

Hotellin tasoon nähden aamiainen oli kohtuullisen hyvä. Kahvia kuuman maidon kanssa, patonkia, juustoa ja croissanteja, kaikkea mitä ihminen Brysselissä voi toivoa aamupalaksi. Aamu oli aurinkoinen ja lämmin, ajelimme vielä tunnin verran keskustassa ja katselimme nähtävyyksiä. Upea kaupunki!

Alle neljässä tunnissa saavuimme Pariisin laitamille, pieneen Claye-Souillyn kylään, josta olimme varanneet kahdeksi yöksi budjettiluokan hotellin. Vastaanotto oli sangen ystävällinen, vaikka nuori nainen respassa menikin selvästi paniikkiin joutuessaan puhuman englantia. Hyvin se sujui kuitenkin ja pääsimme majoittumaan laivan hyttiä erehdyttävästi muistuttavaan pieneen huoneeseen. Varsinkin kylppäri oli kuin suoraan ruotsinlaivalta, muovisesta kompleksista koostuva koppero, joka oli kuitenkin ihan siisti, onneksi. Johanna tapansa mukaan kuitenkin suihkutteli kaikki paikat desinfiointisuihkeella ennen mihinkään koskemista… Syötiin Suomesta mukana tuotuja ranskalaisia Bastogne-keksejä välipalaksi.

Pariisiin piti tietenkin heti päästä, ensin vain pohdittiin, otetaanko juna vai bussi. Aki kuitenkin totesi, että mennään sinne vaan sekaan, omalla autolla, kyllä siitä hengissä selviää. Laitettiin navigaattoriin sitten määränpääksi Champs-Elysees ja lähdettiin reippaasti Pariisin perjantai-iltapäivän ruuhkaan. Jälleen nähtiin se ihme, että viisikaistainen moottoritie oli molempiin suuntiin täysin tukossa. Jonotuksen vuoksi 40km matkaan meni noin 1,5 tuntia, ja Johanna otti matkalla jopa pienet torkut. Aki sen kuin vain ajoi reippaasti ja kylmähermoisesti. Täytyy sanoa, että ranskalaiset ajaa vähän eri tavalla kuin suomalaiset. Risteyksestä tullaan suoraan eteen, jos halutaan jonoon, niin kiilataan siihen vain, jos joku ei meinaa antaa tietä, avataan ikkuna ja nostetaan käsi pystyyn. Jos ei vieläkään onnistu, niin näytetään vähän nyrkkiä tai töötätään.

Lopulta tultiin Champs-Elyseesille, ajettiin sitä pitkin ja ihmeteltiin: Kotipihasta Pariisin keskustaan omalla autolla! Pysäköintipaikkakin löytyi ihme kyllä ihan ongelmitta sivukadulta, tosin siinä taisi lukea ”varattu takseille” tai jotain sinnepäin, mutta eihän me tyhmät turistit osata ranskaa… Lähdimme siis innokkaina kävelemään kohti Riemukaarta. Matkalla ihmeteltiin kuuluisia kauppoja, muun muassa Disney Storea, Virgin Megastorea, Guccia, Louis Vuittonia, Chanelia ym. Käytiin ihmettelemässä autovalmistajien showroomeja, joissa esiteltiin prototyyppejä ja Formula 1-autoja.

Kahvit juotiin – kehtaako edes myöntää – Starbucksissa jälleen. Puolustukseksi täytyy sanoa, että se on vähän niin kuin Mäkkäri, tietää ennalta mitä saa. Sitä paitsi nyt kofeiinintarve oli niin kova, ettei sitä olisi tyydytetty millään minikokoisella cafe au laitilla, siispä tarvittiin kunnon Grande Americanot. Niiden seuraksi syötiin puoliksi kolmioleipä, vaikka kakut houkuttivat, päivän ruuat olivat kuitenkin jääneet niin vähiin että piti saada jotain ruokaisampaa. Sitten jaksettiin lähteä ihastelemaan kaunista Arc de Triomphea tuhansien muiden turistien kanssa. Oltaisiin mieluusti kiivetty ylöskin, mutta jono oli pitkä ja pääsymaksu turhan kova, joten päätimme tyytyä katselemaan vain alhaalta.

Pitkän kävelyn jälkeen jalat tuntuivat pari senttiä lyhyemmiltä, onneksi molemmilla oli hyvät kengät jalassa, niin vältyttiin rakoilta. Autolle palatessamme meitä odotti kiva pikku yllätys Pariisin poliisilta, parkkisakko. Mitäs sitä muutakaan voisi odottaa, jos pysäköi taksipaikalle tuntikausiksi. Sakko oli vain 35€ ja päätimme maksaa sen vasta, jos kotiin tulee huomautus… Lähdettiin autolla vähän sivummalle ydinkeskustasta etsimään ruokapaikkaa. Pienen haeskelun jälkeen löydettiin oikein miellyttävä bistro, jossa syötiin tosi hyvä neljän juuston pizza puoliksi.