Keskiviikko 2.7.2008
Aamuyöstä uni alkoi maistua paremmin, mutta silloin aamukaste kasteli teltan seinät kokonaan läpimäriksi. Mielenkiintoista sinänsä, että pakkauksessa mainostettiin teltan kestävän 800mm sadetta, siis hetkinen, kahdeksan, ei vaan 80 senttiä!?! Siis eivätkö teltan asukkaat tuollaisessa vedenpaisumuksessa olisi millänsäkään? Teltta varmaan kelluisi? Oli miten oli, jo pelkkä kaste siis riitti siihen, että aamulla peitot ja tyynyt olivat aivan nihkeän kosteita, ja heti herättyä nostimme ne auton penkkien selkänojille kuivumaan ja tuulettumaan. Haju teltassa oli myös aivan kammottava, mistähän sekin lienee tullut…
Leirintäalueen pesutilat olivat hyvää uimahalli-tasoa (ilman uima-allasta tosin) ja niitä siivottiin usein. Meidän ei siis tarvinnut turvautua Johannan varalle mukaan ottamiin kosteuspyyhkeisiin. Aamukahvia meillä ei ollut, mutta kyllä Pepsi Maxillakin hätätilanteessa hereille pääsee. Aamiaiseksi syötiin aitotanskalaisia smörrebrödejä kaikilla mahdollisilla täytteillä, hyvää oli.
Teltan purkamisen ja auton pakkaamisen jälkeen matka sai taas jatkua. Tällä kertaa suuntana Hampuri, Saksa ja ensimmäisen kuskin roolissa Johanna. Rajanylitys Saksaan oli mahdollisimman koruton. Kyltissä luki ”EU Deutschland Germany” ja Saksassa oltiin. Ei mitään pysäytystä, ei rajatarkastuksia, mitään. Hämmästyttävää!
Saksan puolen ensimmäisellä huoltoasemalla pysähdyttiin tankkaamaan autoa bensalla ja itseämme kahvilla ja Ben&Jerry`s- jäätelöllä. Joku suomalainen pummin näköinen ja todella pahan hajuinen poika tuli kysymään kyytiä itselleen ja kaverilleen Hampuriin. Onneksi meidän auto oli niin täynnä tavaraa, että saatoimme hyvällä omallatunnolla kieltäytyä vedoten siihen, etteivät he tavaroineen mahtuisi autoomme. Poliisit olivat kuulemma kärränneet heidät moottoritien sivusta pois liftaamasta. Hajun perusteella lifitreissua oli jatkunut jo useamman päivän.
Hampurissa ulos autosta astuessamme vasta huomasimme, miten päivä oli lämmennyt etelään päin tullessamme. Lämpöä oli vaatimattomat 32 astetta! Ilmastoidussa autossahan sitä ei ollut juuri huomannut. Jätimme auton härskisti ”nur mit parking-schein”- paikalle, vaikkei meillä tietenkään mitään pysäköintilupaa ollut, toivoimme vain, ettemme saisi sakkoja. Teimme noin tunnin kävelylenkin Hampurin keskustassa hienoa arkkitehtuuria ja siistiä katukuvaa ihmetellen. Kuumuuteen auttoivat hyvin Starbucksissa nautitut Ice Lattet mahtavien porkkanakakkusiivujen kera! Siinä tulikin päivän kaloritarve kerralla täytettyä.
Pääsimme jatkamaan matkaa ilman parkkisakkoja. Navigaattoriin ohjelmoitiin seuraavaksi pikkuinen maalaiskylä Hampurista lounaaseen, koska olimme varanneet sieltä pienen, halvan majatalon seuraavaksi yöksi. Kylä nimeltä Schneverdingen löytyi helposti, ja olikin todella idyllinen maaseutunähtävyys. Peltojen ja aarniometsän keskeltä löytyi eloisa, viihtyisä paikka, jossa talojen katot oli tehty perinteisesti oljesta ja kadut olivat kapeita.
Majatalon pihaan ajettuamme tuli isäntä heti tervehtimään kädestä pitäen, esittäytyi ja näytti huoneemme. Viihtyisä, kodikas ja siisti olivat ensivaikutelmia ja pääsimme nauttimaan lepohetkestä. Illan ohjelmaan kuului vain ruokakaupan etsiminen, ja paikallinen Lidl löytyikin helposti isännän antaman kartan avulla. Kävelimme hieman kylän keskustassa ennen ruokaostoksilla käymistä. Lidlistä ostettiin 17 eurolla todella hyvät eväät, olutta ja jotain ihmeellistä omenavodkaa kotiin viemisiksi. Suomen Lidl ei tuntunutkaan yhtäkkiä enää ollenkaan halvalta…
Perinteisesti illalla ei paljon tarvinnut miettiä, mitä tekisi, kuvien katselun jälkeen nimittäin alkoivat silmät painua kiinni ja nukkumaan meneminen tuntui todella hyvältä idealta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti