Miten pysäköidä Eiffel-tornille?

Lauantai 5.7.2008

Yöunet maistuivat taas kerran makoisilta. Eipä ole paljon jouduttu univaikeuksista kärsimään tämän loman aikana, joka ilta ollaan oltu niin väsyneitä. Aamulla suunnattiin lähimpään kauppaan, jonka ajattelimme olevan jotain Inkoon S-marketin kokoluokkaa, ollaanhan suunnilleen Inkoon kokoisessa kylässäkin. Hämmästys oli melkoinen, kun aaltopeltihalli osoittautuikin sisältä älyttömän upeaksi kauppakeskukseksi, suunnilleen Sellon kokoiseksi ja viimeisen päälle viihtyisäksi laitetuksi ostosparatiisiksi.

Rahatilanteen alkaessa pikkuhiljaa tuntua painostavalta, jouduimme tyytymään katseluun, vaikka kirpaisi kovasti, kaikissa liikkeissä oli alennusmyynnit ja tietenkin molemmat olisivat löytäneet kaikkea ihanaa shoppailtavaa. Tässä vaiheessa reissua on kuitenkin mietittävä sitäkin, että kotiin pitäisi päästä, joten ei ostettu mitään muuta kuin ruokaa. Syötiin brunssia autossa, quichet, rahkaa ja mielettömän hyvää tuoreista hedelmistä ja marjoista tehtyä salaattia. Kahvit haettiin bistrosta, jossa ei take-away tainnut olla tuttu käsite. Kahvit saatiin pitkän selittämisen jälkeen kertakäyttöisiin muovimukeihin - hyvää kahvia se silti oli.

Tällä kertaa Pariisiin pääsy kesti vain tunnin verran, vaikka liikennettä oli jälleen ruuhkaksi saakka, lauantaina aamupäivällä! Ihme kaupunki. Eiffel-torni oli ensimmäinen turistikohteemme, mihinkäs se auto silloin jätetäänkään? Kävisikö Eiffel-tornin juurella olevalle lähimmälle pikkukadulle? Käyhän se, jos omistaa Pariisin pysäköintikortin. Tai sitten vain jättää maksamatta, varsinkin jos on jo saanut yhdet sakot. Mitä, eikö se katakaan pysäköintiä missä vain, milloin vain?

Eiffel-torni oli mahtava kokemus! Jo sen juurelle päästyä tuli hieno fiilis, olla historiallisella paikalla, käydä sellaisessa melkein yleissivistykseen kuuluvassa nähtävyydessä. Jonot olivat tietenkin kammottavan pitkiä, yksi neljästä jalasta oli suljettuna ja yhteen pääsi vain portaita. Eli vain kaksi hissiä toiminnassa, lauantaipäivä, koulujen loma-aika ja suosittu kesälomakuukausi. Kiva yhdistelmä. Päätimme ottaa lyhimmän jonon, eli tietenkin sen, mikä johti vain portaisiin. Kävelyä oli tosin edessä vain ensimmäiseen tai toiseen kerrokseen valinnan mukaan. Päätimme kävellä ensimmäiseen ja miettiä siellä, mitä sitten tehdään.

Vaikka aluksi hirvitti, jaksoimme kävellä portaat ongelmitta, kiitos ahkeran kuntosalitreenin. Askelmia oli noin 380 ja korkeus tuntui paljon pahemmalta matkalla kuin ylhäällä tai alhaalla. Portaat olivat onneksi tukevat rautaportaat, mutta alas näki helposti ja tuuli viuhui ympärillä tehden tunteen, että putoaminen olisi helppoa. Toki ympärillä oli joka puolella kunnon suojaverkko, mutta järki ei tottele kun tunne sanoo, että tämä on vaarallista. Perillä olivat jalat vähän pehmeinä kyllä, korkeanpaikan kammo teki tehtävänsä, eikä parantunut niin kuin jotkut väittävät. Kammostahan kärsi toki vain Johanna, Akilla sen sijaan ei ollut mitään ongelmia roikkua reunalla kamera tungettuna turvaverkon läpi, että saisi mahdollisimman näyttäviä kuvia. Ainoa, mitä raaskimme Eiffelistä ostaa, oli 4,50€ maksava vesipullo, olipa muuten kalleinta vettä ikinä (Inkoossa kuutio vettä maksaa jotakuinkin saman verran kuin Eiffelissä litra…)

Päätimme pitkään maisemista nautittuamme nousta vielä toiseen kerrokseen, mutta tällä kertaa hissillä. Liput piti ostaa erikseen automaatista Visalla. Portaiden nousu maksoi 4€/hlö, sillä samalla maksulla olisi saanut kiivetä vielä tokaankin kerrokseen, hissi maksoi ekasta tokaan kerrokseen 6€ kahdelta. Tyyristä lystiä oli siis, mutta toki sen arvoista! Ylimpään kerrokseen emme sitten enää lähteneet, sillä hissijonot tokassa kerroksessa olivat kahden tunnin pituiset. Tuntui hassulta, että jotkut olivat jonottaneet ensin alhaalla jo tunnin verran saadakseen hissiliput, sitten toisessa kerroksessa vielä pari tuntia päälle. Onhan se varmasti hieno kokemus, mutta kyllä toiseltakin tasolta jo näki maisemia aika kivasti. Sovittiin, että ensi kerralla sitten mennään ihan ylös saakka.

Laskeuduttuamme viistoon kulkevalla hissillä takaisin maan kamaralle, oli sää lämmennyt aamun sateen jälkeen mukavan helteiseksi. Jatkoimme nähtävyyksien katselua kävelemällä ympäriinsä ja päätimme mennä Seinen risteilylle jokilaivalla. Kohtuullisella 11 euron hinnalla pääsimme tunniksi viihtyisän vesibussin kannelle katsomaan Pariisin kauneutta ja Seinen upeita siltoja. Aurinko paahtoi, siemailimme Eviania ja kuvia tuli otettua varmaan satoja ja vielä muutama. Parasta oli nähdä maailman kaunein rakennus, Notre Dame, on se vaan upea.
Tänään meillä oli kirjaimellisesti ilmainen pysäköintikin, auto oli koko päivän melkein Eiffel- tornin juurella eikä sakkolappua näkynyt! Päättelimme, että 35€:lla pysäköi siis Pariisissa koko viikonlopun, kalliimmaksi todennäköisesti olisi tullut käyttää parkkihalleja, joita tuskin olisi ollut tarjollakaan ihan niin lähellä haluamiamme paikkoja! Tuuripysäköinti rules!

Todettuamme tämän iloisen seikan, päätimme jättää auton paikoilleen vielä syömisen ajaksi, ja ihan vierestä löytyi jälleen viehättävä bistro, jossa söimme tällä kertaa neljän juuston pastaa (eihän Ranskassa voi olla syömättä juustoja muodossa tai toisessa!) Kyllä olikin herkullista ruokaa, jälkkäriksi otettiin cafe au laitit ja puoliksi yksi crepe au chocolat, joka vei kielen mennessään. Eikä hintakaan ollut Helsingin ravintoloita kummempi (ei turistirysälisää).
Postikortit laatikkoon (toivottavasti oli oikea laatikko, selvinnee lähiviikkoina) ja sitten lähdimme vielä autolla tekemään omaa sight- seeingiä, tällä kertaa ihan tarkoituksella. Aki ajeli ympäri Pariisia kuin vanha taksikuski, pällisteltiin taloja, katuja ja kuuluisia paikkoja. Pysähdyttiin vielä Notre Damen edessä, jälleen kerran pysäköinti onnistui ihan viereen, taisi siinä jotain ihmeellistä sik-sak-viivaa olla, mitähän sekin tarkoitti? Notre Dame oli lähietäisyydeltä vielä upeampi, sen rakentamisessa on käytetty niin mielettömän hienoja yksityiskohtia. Aki tuli hulluksi kameran kanssa, kuvasi ja kuvasi, jokainen pieni kuvio ja koristelu oli toistaan hienompi.

Illan jo hämärtäessä jätettiin vihdoin haikeina Pariisi taakse ja lähdettiin takaisin hotellille. Pariisista ulospääseminen ei ollutkaan ihan helppoa. Osuttiin johonkin etnisiin kortteleihin, joiden iltaelämä oli levittäytynyt kadulle, ihmisiä istui, vaelteli, jutteli, tanssi ja soitti pitkin jalkakäytävää ja katua. Tämän lisäksi autoja oli yhtä paljon kuin aiemminkin, ajotapa yhtä sekopäinen, joten kuvitella saattaa, miten haastavaa ajaminen siellä oli. Vauhtia oli noin 5km/h ja muutaman kilometrin pituisen kadunpätkän ajamiseen meni kauan.

Omassa kylässämme käytiin vielä uudelleen kauppakeskuksen supermarketissa ostamassa iltapalaa ja huomista pitkää ajomatkaa varten evästä. Ehdittiin sinne juuri ennen sulkemista, varttia vaille yhdeksän. Ryysis oli melkoinen ja vartijat yrittivät epätoivoisina ajaa porukkaa kassoille. Heidän hermojaan ei varmaan ollenkaan kiristänyt turistipariskunta, joka ei löytänyt haluamaansa (kilometrin pituiset käytävät) vaan kyseli ”missä on leipää, missä jogurttia?” Johannan huippuhyvällä ei-yhtään-ruosteisella ranskalla…

Illalla katseltiin valokuvia, joita tähän mennessä jo toista tuhatta… Suunniteltiin myös kotiinpaluureittiä netin ja karttojen avulla. Tosi mahtavana apuna on ollut google maps, jonka avulla suunnittelu on sujunut todella vaivattomasti. Varsinkin, kun palvelu etsii hotellit halutulta alueelta, ja laittaa ne hintajärjestykseen, siirtää haluttaessa suoraan varauspalveluun, jossa huoneen voi varata netissä ihan hetkessä, suomeksi. Onnistuisi keneltä tahansa! Täytyykin suositella kaikille tutuille.