Pingviinien ruokinta-aika

Tiistai 1.7.2008

Makoisien neljän tähden hotelliunien jälkeen lähdettiin aamiaiselle korkein odotuksin. Hotellin yleinen taso antoi kuitenkin odottaa enemmän kuin mitä aamiaisella oli sittenkään tarjolla. Eilisen luxusaamupala mielessä ei tämä yltänyt läheskään sen tasolle, vaikka puitteet olivatkin paljon tasokkaammat. Ruoka oli keskinkertaista, pliisua ja ruokasali täpötäynnä. Koko toinen puoli salista oli suljettu, vaikka porukkaa olisi riittänyt helposti täyttämään senkin. Erikoista. Kahvia kuitenkin sai koko pannullisen pöytään, joten sitä ainakin riitti.

Pakollisen Kööpenhamina-maisemareitin jälkeen päästiin moottoritielle, Aki ratissa. Suunta otettiin kohti Fyn-saarta ja Odensea. Siellä oli tarkoitus tehdä vain pikapysähdys ja kiertää kaupungin läpi nopeasti autolla, että nähtäisiin vähän, millainen paikka Odense on. Johanna bongasi kuitenkin kyltin, jossa mainostettiin Odense Zoota, ja kyltin päätähtinä olivat pingviinit! Itkuhan siitä meinasi tulla, ennen kuin Aki tajusi, että sinne pitää päästä. Päästiin, ja kyllä Akikin niistä pinguista tykkäsi kovasti. Niitä ihasteltiin kauan, muut eläimet vilkaistiin vain nopeasti. Eläintarhan kierros kesti noin 1,5 tuntia ja maksoi 19€/hlö. Ja oli takuulla hintansa väärti! Aurinko lämmitti kovasti, mutta pingviinien talossa oli mukavan viileää, ja pingviineillä oli sopivasti juuri ruokinta-aika, eli päästiin näkemään, kun hoitaja syötti niille kokonaisia kaloja. Yhteen pieneen pingviiniin mahtui noin kolme kalaa!

Hyvällä mielellä jatkettiin matkaa kohti päivän päämäärää, Århusia. Matka taittui jälleen upeissa maisemissa, Tanskassa on hyvät moottoritiet, osassa ei ollut lainkaan nopeusrajoituksia, joten ajettiin niin kovaa kuin uskallettiin, käytännössä noin 140km/h, ajoittain jopa 160km/h. Pitkät, hienot sillat ylitettiin Fynille ja sieltä pois ajettaessa, Ison-Beltin sillalla oli siltamaksu, joka onneksi oli halvempi kuin edellinen, olisiko ollut 150DKK (noin 16€).

Århusissa oltiin iltapäivällä viiden jälkeen. Oltiin valmiiksi katsottu netistä leirintäalue, joka näytti viihtyisältä. Ajettiin sinne, kirjauduttiin asukkaiksi, saatiin vuoden voimassa oleva Tanskan leirintäkortti (nyt voidaan leiriytyä enemmänkin!) ja kiva telttapaikka ihan meren rannalta. Pystytettiin meidän säälittävän pieni telttamme, laitettiin petivaatteet valmiiksi ja tuuletettiin vähän autoa. Sitten käveltiin leirintäalueen rantaan ihastelemaan maisemia. Todella kaunis, pitkä hiekkaranta! Otettiin kuvia, käveltiin hiekassa ja Johanna haaveili uimisesta. Haaveeksi se jäi, sillä vesi oli jäätävän kylmää.

Tarkoituksena koko Århusin kierroksessa oli nähdä kuuluisa vanha kaupunki, Gamle By, joten etsittiin se. Olisi vain pitänyt arvata, että kyllähän tuollaisessa turistinähtävyydessä on aukioloajat ja sisäänpääsymaksut! Kellohan oli jo sen verran, että se oli suljettu noin kaksi tuntia aiemmin, eikä sisäänpääsymaksukaan mikään ihan halpa olisi ollut… Mikä neuvoksi? Onneksi Aki keksi, että katsotaan nyt sen verran, mitä nähdään menemättä portista. Koko alue oli täysin avoin (vähän niin kuin Seurasaari) ja pääsimme joka paikkaan, paitsi taloihin sisälle! Ja niihinkin näki ikkunoista. Eli onni onnettomuudessa, säästettiin 28€… (melkein sen, mitä meni budjetin ohi eläintarhassa käydessä!)

Sitten piti löytää ruokakauppa, mikä tuntui tämän päivän vaikeimmalta tehtävältä. Tuntui siltä, ettei koko Århusissa ole yhtään ruokakauppaa, kaikkia muita kauppoja sekä ravintoloita löytyi sen sijaan vaikka millä mitalla. Budjetin vuoksi olimme kuitenkin jo päättäneet syödä tänään vain kaupasta ostettua ruokaa, ei ole varaa syödä ihan joka päivä ravintolassa, ainakaan jos meinataan päästä vielä kotiinkin. Sitten, liikennevalojen vaihtumista odottaessa Johanna huomasi kaupan nimeltä Netto. Se kuulosti juuri hyvältä matalan budjetin reissaajille! Se osoittautui hyvin paljon Lidlin kaltaiseksi kaupaksi, hinnat erittäin hyvää tasoa ja saimme sieltä kaikki tarvittavat eväät. Akin Visa Electron ei vain kelvannut siellä, mutta onneksi meillä oli vielä 150DKK käteistä, joten vain kaljat jouduttiin jättämään pois ostoksista. Ei siis juotu Tanskalaista olutta, mutta mitäs siitä, saahan sitä Suomestakin, Tuborgia nääs.

Yö teltassa oli vähintään mielenkiintoinen meille ei-leirielämähenkisille. Onneksi ei ollut hyttysiä eikä muita öttiäisiä. Teltassa oli ihan lämmin, olihan se ollut iltapäivän auringossa. Meillä oli patjoina vain ohuet retkeilijöiden makuualustat, eikä meillä mitään makuupusseja ole, joten peitot ja tyynyt saivat kelvata. Ja kun kaksi 180-senttistä yrittää mahtua markkinoiden pienimpään telttaan, on tila aika rajoitettua. Asentoja, joissa mahtui nukkumaan oli tasan kaksi: vasemmalla kyljellä ja oikealla kyljellä. Unta sai odottaa melko pitkään, mutta kyllä se ihan hyvältä sitten maistui, lintujen laulaessa koko yön yläpuolellamme olevalla oksalla. Jossain vaiheessa Johanna tosin uhkasi murhata kovaäänisimmät linnut…